Heinäkuu on kohta taputeltu ja on aika luoda katse kuluvan kauden tapahtumiin, sekä pohdiskella, mitä on vielä tulossa. Kevät edistyi huhti/toukokuussa hyvällä vauhdilla, jopa niin uskottavasti, että toiveet vuoden 2014 kaltaisesta kesästä heräsivät. Kesästä povattiin keskimääräistä lämpimämpää, ainakin, jos Euroopan keskipitkien ennusteiden keskusta eli ECMWF oli uskominen. Mahdollisesti keskimääräistä lämpimämpi kesä enteilisi keskimääräistä enemmän ukkosia. Lämpimän kesän ennusteissa on aina kolme vaihtoehtoa; sitä ei tule, kesä on tasaisen lämmin tai kesä voi olla muuten viileä ja epävakainen, mutta lämpökertymää syntyy tarkastelujakson aikana lyhyehköistä, mutta kuumista kausista. Tämän kesän kohdalla kallistumme jälkimmäiseen vaihtoehtoon vaikkakin kesä on ollut muutenkin lämpimämpi kuin esimerkiksi viime kesä. Eniten mutinaa ei ole suinkaan aiheuttanut lämpötilat, vaan ukkosten vähäisyys. Ilmatieteenlaitoksen arvion mukaan kauden aloituksen aikoihin eli toukokuussa mitattiin Suomessa noin 4 800 salamaa ja kesäkuussa karvan verran yli 14 000 salamaa. Kesäkuu on salamamäärien kannalta hankalin kuukausi. Joinain kesäkuina ukkosia saattaa esiintyä yhtenään, kun taas jonain vuosina havaintopisteellä ei välttämättä kesäkuussa kuulla jyrinää kertaakaan. Hajonta on siis kesäkuun osalta varsin suuri, mutta esimerkiksi kuluvana vuotena jäätiin selvästi alle keskiarvon. Toukokuussa keskiarvo sentään jopa ylitettiin.

 

Heinäkuussa ukkospäivien kokonaismäärä on jäänyt vähiin, mutta yksittäiset ukkospäivät ovat nostaneet salamasaldoa. Esimerkiksi 5. heinäkuuta Keski- ja Pohjois-Suomen ukkoskimarassa paikannettiin jopa 21 500 salamaa. Ilmatieteenlaitoksen pitkän ajan tilastojen mukaan yli 15 000 salaman päiviä mitataan Suomessa vain noin kerran vuodessa.

 

Heinäkuussa, ja ylipäätään koko kesänä ukkosten painopiste on pysytellyt maan itä- ja eteläpuolella. Kuluneen kesän aikana lämpimän ja kostean ilmamassan raja on tuon tuosta nuoleskellut maan itärajaa, mutta päässyt ulottumaan Suomeen vain harvoin. Tämä on näkynyt Venäjällä, ilmamassan rajan tuntumassa esiintyneinä voimakkaina ukkosina. Heinäkuun viimeiseen viikkoon asti onkin Suomen puolella esiintyneet ukkoset olleet pääsääntöisesti matalapaineiden yhteyteen liittyviä rintamaukkosia, muutamia poikkeuspäiviä lukuun ottamatta. Nyt tällä kuun viimeisellä helleviikolla on päästy näkemään kuuman ja kostean ilman ilmamassaukkosia, mutta edelleen löytyy monia paikkakuntia joissa ukkonen ei ole kesän aikana käväissyt kertaakaan.

 

Nyt heinäkuu vaihtuu elokuuhun, mitä on odotettavissa vai onko odotettavissa mitään?

 

Olemme saaneet paljon kysymyksiä varsinkin Suomen lounaisosista. Kysymykset noudattavat aina samaa kaavaa: ”voiko tosiaan olla niin, ettei täällä päästä koko kesänä näkemään ukkosia?” Kysymys oikeastaan toistuu melkein joka kesä. Mistä tämä sitten johtuu? Onko tosiaan niin, että esimerkiksi Turun seudulla maaginen ukkospuskuri pitää salamat loitolla ja ihan vain kiusatakseen! Vastaus on yksinkertaisesti ”EI.” Ajatus siitä, ettei etelä- ja lounaisrannikolla ole koskaan ukkosia, on sekoitus ihmisen omaa malttamattomuutta ja yksinkertaisia hydro- ja meteorologisia ilmiöitä. Pitkän talven jälkeen odotukset kesän ukkosista ovat korkealla ja salamahinkua pahentaa sisämaassa hiljalleen esiintyvät ukkoset. Alkukesästä, ja vielä keskikesästäkin, Suomea ympäröivät merialueet ovat vielä varsin viileitä, kun taas vuorokauden keskilämpötilat ovat sitä vastoin jo kovassa nousussa. Kesällä varsinkin ilmamassaukkosten konvektion vaatimat lämpötilat huitelevat yli 20 celsiusasteen yläpuolella, joten meri on yksinkertaisesti liian kylmä ukkosten esiintymiselle. Tämä on nähty lukuisia kertoja, kun Virosta lähestyvä massiivinen ukkosrintama saa pääkaupunkiseudun ukkosbongareissa melkoista kuhinaa aikaan. Ukkossolujen saavuttaessa Suomenlahden ne kuitenkin ”lässähtävät mystisesti”. Solujen vaatima energiansyöttö lakkaa kuin seinään, eikä siis tarvitse olla kummoinenkaan meedio oivaltamaan, että huonostihan siinä käy.

 

Nyt asetelmaan on jälleen tulossa muutos, kun merienbufkitprofile2 lämpökertymä on saavuttamassa huippunsa ja ilma taas on puolestaan viilenemässä. Elokuussa todennäköisesti tullaan näkemään vielä ainakin yksi tai kaksi varsin lämmintä jaksoa, mutta varsinkin yölämpötiloissa lähestyvä kolmas vuodenaika alkaa jo näkyä. Tämän lisäksi tulevalla viikolla pääsee kylmempi ilmamassa matalapaineineen viihtymään Scandinaviassa. Viileneminen alkaakin nopeasti näkyä illan ja yön tullen mereltä kajastavana välkehdintänä, kun viileä ja epävakaa ilmamassa saa aikaan yllättävää konvektiota, joka ponnistaa lämpimän meren pinnalta. Vanha sanonta kuuluukin: "Kun ukkonen siirtyy maalta merelle ja turkulainen alkaa höpistä jotain salamoista, on syksy lähellä".

Lopuksi kuva ennusteluotauksesta Selkämerelle lauantai/sunnuntai välisenä yönä, jolloin lämmin meri pääsee mahdollisesti purkamaan lämpökiintiötään ukkosiin. ->

Kirjoitus: Toiminnasta vastaava Joni Rinta-Möykky

uusibongauslogo.png

Säätila nyt (Päntäne, Kauhajoki)

 

Bongarit twitterissä